Pilvenpiirtäjien Singapore

Pistetäänpäs vielä viimeinen lomapostaus uunista ulos ennen kuin palaan taas arkeen ja Saksan maan kamaralle. Singapore olikin sitten meidän loman ainoa etukäteen suunniteltu ja alkuperäisten suunnitelmien mukainen osuus, ja ehkä juuri sen takia kaikki Singaporessa sujuikin niin jouhevasti ja viihdyimme molemmat siellä todella hyvin. Olihan siellä ihan järkyttävän kuuma auringon aina pilkahtaessa esiin pilvien takaa, mutta tämä lienee se hinta, jonka saat maksaa reissusta päiväntasaajalle. Olisivathan ne asiat huonomminkin voineet olla.

Singapore on Aasiasta haaveilevalle ensikertalaiselle (ja tietysti kaikille muillekin matkaajille) helppo kohde. Ilmassa on Aasian vibat, mutta kaupunki on kuitenkin hyvin länsimaalainen, kaikki toimii ja joka paikassa puhutaan englantia. Tästä nauttii etenkin reissattuaan muissa Aasian maissa, joissa kaikki ei aina välttämättä toimi yhtä kitkattomasti. Singaporessa riittää tehtävää ja nähtävää. Siellä voi shoppailla lukemattomissa kauppakeskuksissa Orchad Roadilla, vierailla Chinatownissa, Little Indiassa ja Colonial Districtillä,  Singapore Zoossa tai Universal Studiosissa. Vietimme jo aivan loman alkuvaiheissa yhden päivän Singaporessa, jolloin hostellimme sijaitsi Clarke Quayn joenranta-alueella. Kaupungin läpi virtaavan Singaporejoen rantakatu ja lähikadut ovat täynnä ravintoloita ja baareja, joten tänne kannattaa suunnistaa, mikäli etsii vilkasta yöelämää. Itse olimme tuolloin noin 28 tunnin valvomisen jälkeen niin väsyneitä, että kaaduimme tajuttomana sänkyyn heti illallista saatuamme.

Langkawilta savuimme kuitenkin tutustumaan kaupunkiin ajan kanssa. Olimme varanneet jo hyvissä ajoin etukäteen hotellin Singaporesta loman kolmelle viimeiselle yölle. Expedian tarjouksista satuimme bongaamaan Carlton City Hotellin tarjouksen ja pääsimme nauttimaan hieman luksuksesta loman huipennukseksi. Olin salaa toivonut, että saisimme huoneen mahdollisimman korkealta ja hykertelin tyytyväisyydestä, kun hotellin vastaanottovirkailija ilmoitti huoneemme sijainniksi 22. kerroksen. Itse hotellissa oli yhteensä 29 kerrosta, joista viimeisessä sijaitsi sky bar. Kävimmekin yksi ilta nauttimassa kyseisessä sky barissa maisemista ja Singaporen nimikkodrinksuista Singapore slingeistä. Täytyy tosin myöntää, että itselläni sai korkea paikan kammo yliotteen tuollaisessa avoimessa tilassa ja imin 15 SGD:n Singapore slingini melkoisella tahdilla kurkusta alas, jotta voisin palata jälleen turvalliseen hotellihuoneeseemme.   

Yksi mukava ja kaupungin tutkimista helpottava lisä oli hotellin tarjoama kännykkä, jota sai käyttää vapaasti vierailun aikana. Kaupungilla oli huomattavasti helpompi suunnistaa, kun pystyi vetämään esiin google mapsin eikä tarvinnut miettiä loman jälkeen kotona odottavaa puhelinlaskua. Olisipa puhelimella saanut myös soittaa ilmaiseksi tiettyihin maihin Saksa mukaanlukien! Hotellimme osoittautui huippuvalinnaksi siitäkin syystä, että se sattui sijaitsemaan viihtyisällä pienien ravintoloiden ja kuppiloiden täyttämällä Duxton Roadin ja Tanjong Pagar Roadin alueella. Lisäksi turistien must see -kohde Chinatown oli hotelliltamme vain kävelymatkan päässä kuten myös hawker stallien täyttämä Maxwell Food Court.

Muihin vierailemiini Aasian maihin verrattuna Singapore on hintatasoltaan suhteellisen kallis, vaikkakin silti ehkä Eurooppaa hieman edullisempi. Alkoholi Singaporessa on todella kallista, joten se yksi Singapore Sling jäikin ainoaksi alkoholiannoksekseni Singaporessa. Kuten monessa muussakin Aasian maassa, pätee Singaporessakin se, että perinteistä paikallista ruokaa voi saada edullisesti, kun taas länsimaalainen "tuontiruoka" on ylihinnoiteltua. Singaporessa asuneen ystäväni suosituksesta kokeilimme Chinatownissa paikallista erikoisuutta Chilli crabia eli chilillä maustettua taskurapua (?). Chinatownin turistien suosimalla ruokakadulla chilli crab -annoksesta sai pulittaa noin 20 euroa. Itse ravun syöminen oli melko sotkuista puuhaa, vaikka syömistä helpottamaan saikin muovihansikkaat ja kosteuspyyhkeet. Tässä pääsi rapujuhlissa opitut ravunsyöntitaidotkin testiin, kun herkkupalat joutui kaivelemaan kovan kuoren suojista. 

Onneksi löysimme Lonely Planetin opastuksella melko nopeasti Maxwell Food Courtin hawker stallien ääreen, josta löytyi kaikkea mahdollista aasialaista ruokaa huokeaan hintaan. Ystäväni suosituksesta kokeilimme myös erään sympaattisen herrasmiehen kojusta Hainanese Chickeniä (alla olevan kuvan kana-annos), jonka sai vain kolmen euron hintaan. Ruokajuomat food courtilla haetaan erillisistä juomakojuista, josta saimme mm. euron hintaan sokeriruokomehua, joka kovin imelästä nimestään huolimatta oli kovin raikasta. Aasia on kaiken maailman smoothieiden, shake'ien ja mehujen mekka, sillä kaikki nämä tehdään tuoreista hedelmistä suoraan silmiesi edessä eivätkä ne edes rokota hirveästi lompakkoa.

Näin eurooppalaiselle Aasiassa pisti taas hyvin negatiivisesti silmään muovin säästelemtön kerskakulutus ja etenkin Langkawilla olemattomat kierrätysmahdollisuudet. Kaupassa kuin kaupassa ostokset pakataan innokkaasti useaan pieneen muovipussiin, kertakäyttömukeja - ja astioita käytetään säälimättä useassa paikassa ja ylipäänsä kaikki on pakattu muoviin. Loman jälkeen silmiini sattui Süddeutsche Zeitungin artikkeli kymmenestä suurimmasta muovijätettä valtameriin pumppaavasta joesta, joista kahdeksan kymmenestä sijaitsi juurikin Aasiassa. Jo kaksi viikkoakin tuota Aasian meininkiä katsottuani tämä ei mitenkään yllättänyt, mutta turhautti suuresti itse paikan päällä. Jo pari vuotta sitten Vietnamin Halong Baylla oli todella sääli huomata, että meressä kellui joka paikassa muovipulloja ja muuta jätettä. Eli vinkki kaikille Aasiaan matkustaville: pitäkää reput tai kangaskassit mukana, koska sitä juomista saa olla ostamassa koko ajan ja muuten myyjä pakkaa tyyliin jokaisen pullon omaan muovipussiinsa!   

Singaporen saari ja kaupunki ovat niin suuria, että pelkästään apostolin kyydillä siellä ei kovin pitkälle siinä kuumuudessa pääse. Singaporen julkinen liikenne oli meille yhtä kuin MRT -juna/metro, jolla pääsi lentokentältä kaupunkiin ja ympäri saarta. Ostimme molemmat kolmen päivän turistilipun, jotka taisivat maksaa 20 SGD/ kpl plus 10 SGD:n pantti, jotka saimme tietenkin takaisin kortin palautettuamme. Voi vain suositella tätä lippua, koska MRT:llä liikkuminen on superkätevää ja sillä pääsee kaikkien nähtävyyksien äärelle! Lisäksi turistilipulla säästää huomattavasti yksittäisten lippujen sijaan. Ruuhka-aikaan MRT oli ääriään myöten täynnä, mutta noin Saksaankin verrattuna junaan nousussa ei ollu minkäänlaista ryysistä, koska vaunujen pysähtymispaikoille oli maalattu lattiaan viivat, joiden takana täytyi odottaa ja päästää kyydistä nousevat matkustajat rauhassa nousemaan junasta. Voisiko tämä sama systeemi tulla Eurooppaankin, kiitos!

Hyvin onnistuimme Singaporessakin välttämään kaikki maksulliset turistinähtävyydet. Sen sijaan kiertelimme Chinatownin ja Little Indian vilkkailla ja värikkäillä kaduilla, ihailimme Gardens by the Bayn puutarhojen väriloistoa illan hämärtyessä ja nautimme Marina Bay Sandsin kolmella jalalla seisovan laivanmuotoisen kasinorakennuksen valoshow'sta ja Singaporen pilvenpiirtäjien siluetista öistä taivasta vasten. Gardens by the Bayn valtavissa kasvihuoneissa olisi ollut mm. maailman korkein sisälle rakennettu vesiputous. Ulkona jopa 50 metrin korkeuteen nousevat "superpuut" valaistaan joka ilta ja tätä spektaakkelia saapui meidän lisäksi seuraamaan turisti jos toinenkin.

Singapore on myös varsinainen ostosparatiisi ja pääsinpä ensikertaa elämässäni tekemään myös tax free shoppailua ulkomailla! Verovapaista ostoksista verot sai kätevästi haettua takaisin lentokentän automaatilla kotiinpäin suunnatessa. Ajelimme MRT:llä muun muassa IMM Outlet Malliin, jossa saatoimme viettää hetken jos toisenkin Niken outletissa. Kävimme myös ihmettelemässä ihmismäärää HarbourFrontilla Singaporen suurimmassa Kauppakeskuksessa VivoCityssä. Varsinainen ostoskatu Singaporessa on Orchad Road, jolta löytyy luksusmerkkien täyttämiä ostoskeskuksia vierivieressä. Eksyimmekin ensimmäiseksi juuri ION Orchad Malliin ja Paragon -kauppakeskukseen, jotka eivät olleet aivan meidän budjetissa.

Orchad Roadia hieman eteenpäin käveltäessä löysimme kuitenkin 313@Somerset ja Orchad Central -nimiset kauppakeskukset, joista löytyi jo ns. normaaleja kauppoja. Etukäteisgoogletteluiden seurauksena kävimme Orchad Centralissa syömässä sushia Genki Sushi -nimiessä sushiravintolassa, jonka erikoisuus oli tarjoilujuna. Hyvin japanilaiseen tyyliin tilaukset ravintolassa tehtiin pöydistä löytyvillä iPadeilla ja hetken kuluttua tarjoilujuna toi tilaukset oikeaan pöytään. Kaikin tavoin toimiva ja hauska, hieman erilainen konsepti. Sushiähkyt juomineen kustansivat kahdelle hengelle noin 35 euroa, joten Singaporen mittapuulla puhutaan jo hyvin edullisesta vaihtoehdosta. Laitan tähän loppuun vielä videopätkän tuosta Genki Sushin -tarjoilujunasta, jotta saatte käsityksen tästä konseptista.

Neljä päivää hujahtivat Singaporessa ja lähtöpäivänä olisimme mielellämme jääneet vielä vähäksi aikaa tuohon leijonan kaupunkiin. Singapore ei ole vain välttämätön paha Aasian lentojen välilaskupaikkana, vaan oiva kohde vaikka viikonkin lomalle! Itse voisin pyörähtää täällä vaikka kolmannenkin kerran, jos Aasiaan on asiaa vielä tulevaisuudessa.