Palmujen alla

Tässä on tapahtunut taas niin paljon kaikkea kivaa ja olisi vaikka mitä kirjoitettavaa tänne bloginkin puolelle, mutta palataan nyt vielä hetkeksi Aasian lämpöön, kun Saksassakin sää on mennyt niin koleaksi ja Suomessakin on jo satanut ensilumi. Kuten jo viime postauksessa ennustin, rusketus alkaa jo olla muisto vain, mutta onneksi on niitä pysyvämpiäkin muistoja, joita jakaa tässä teidän kanssa. 

Kun Balin suunnitelmat menivät hienoisesti puihin, lensimme hieman ummikkoina Singaporeen ja pohdimme vasta paikan päällä minne matka jatkuisi. Jo seuraavana päivänä lensimme Singaporesta Kuala Lumpurin kautta Langkawin saarelle Malesian luoteisosaan. Siellä meidät otti vastaan aurinkoinen ja kuuman painostava sää, joka oli ihan lupaava alku noin sadekauden keskellä. Minulle tämä ei ollut ensivisiitti Langkawilla, sillä vietin samaisella saarella noin viikon päivät kevättalvella 2012 ensikertaa Aasiassa reissatessani, joten tiesin jo hieman mitä odottaa saarelta. Olikin kovin jännittävää verestellä viiden vuoden takaisia muistoja ja havannoida ympäristön  muutoksia.

Paljonhan oli Langakawi noista ajoista muuttunut ja paljon oli myös muuttunut meidän lomamentaliteetti. Viimeksi mentiin mahdollisimman pienellä budjetilla mukavuuksista joustaen. Näin muutaman vuoden vanhempana sitä kuitenkin nautti nyt sellaisistakin ylellisyyksistä kuin omasta huoneesta dormin sijaan ja ilmastoinnista tuulettimen asemesta. Vaikka jo viime reissulta tiesin, että Langkawi ei saarena yllä lähellekään Thaimaan saarten idylliä, annoin saarelle kuitenkin toisen mahdollisuuden. 

Koska jouduimme varaamaan majoituksetkin päivän varoitusajalla, päädyimme ensimmäisiksi neljäksi yöksi Villa Ombakiin, noin 15 minuutin taksimatkan päähän Langkawin päärannasta Pantai Cenangista. Resortti oli oikein viihtyisä ja etenkin allasalue infinity pooleineen saa erityismaininnan ensimmäisten päivien auringonpalvontalokaationa. Kuten resorteilla on kuitenkin usein tapana, sijaitsi tämäkin ylhäisessä yksinäisyydessään keskellä ei mitään, joten aktiviteetti- ja ravintolamahdollisuudet rajoittuivat hyvin pitkälti resortin omiin. Ihmisten ilmoille Pantai Cenangille pääsi 25 ringgetin eli viiden euron hintaan taksilla, jota halvasta hinnasta huolimatta ei nyt välttämättä silti haluaisi maksaa aivan joka päivä.

Resortissa oli hyvin rentouttavaa vain olla ja ottaa rennosti. Toisaalta tykkään kyllä siitä, että ympärillä on ihmisiä ja elämää ja varaa valita mitä tehdä ja minne mennä. En siis näiden kokemusten jälkeen voi allekirjoittaa itseäni resorttilomailijaksi ja siirto Pantai Cenangin läheisyyteen oli viiden päivän jälkeen jo odotettu asia. Seuraavat viisi yötä majailimme Pantai Cenangin viereisellä Pantai Tengah rannalla sijaitsevassa Tropical Resortissa, joka oli googletteluiden mukaan saanut kovin hyvät arviot. Itsekin tykkäsimme paikasta todella paljon huolimatta siitä, että kyse oli hieman vaatimattomammasta paikasta. Parasta Tropical Resortissa oli sijainti, sillä huoneestamme käveli muutamassa minuutissa rannalle ja Pantai Cenangin vilinäänkin noin kymmenessä minuutissa.

Myönnettäköön, että Pantai Cenang ei ollut alueena muuttunut valitettavasti edukseen, vaan ennen kovin viihtyisä rantakatu oli rakennettu täyteen lähinnä vankiloita muistuttavia betonisia hotelleja. Viime kerran jälkeen Cenangille oli noussut oma kauppakeskuskin Cenang Mall, jonka läheisyydestä saattoi löytää niin Starbucksin, Subwayn kuin McDonaldsinkin. Näiden tai niiden rumien hotellien tieltä tilaa oli saanut antaa ihastuttava Breakfast Bar, jossa viime reissulla nautimme aina aamupalaa ja jota nytkin epätoivoisesti etsiskelin, kunnes jouduin TripAdvisorista surukseni lukemaan, että paikka oli laitettu maan tasalle ja maat myyty tai luovutettu valtiolle. Pantai Cenang on paraatiesimerkki siitä, että kaikki kehitys ei aina ole hyvää kehitystä.

Yleiseen fiilikseen Pantai Cenangilla vaikutti myös suuresti se, että käynnissä oli turistikauden low season ja turistien määrä oli todellakin vähäinen verrattuna viimekertaisiin maaliskuun tunnelmiin. Toisia länkkäreitä sai melkein etsimällä etsiä ja suurimman ryhmän turisteista taisivatkin muodostaa muut aasialaiset, joita näkyi joka puolella. Sadekaudella on siis turha etsiä partyparty -fiilistä Langkawilta, sillä meno tuntui kovin hiljaiselta iltaisin Pantai Cenangin kaduilla. Monet luultavasti toivovatkin tätä lomaltaan, mutta näin verrattain nuorena lomaiijana olisin kuitenkin toivonut hieman enemmän elämää ja sykettä uima-altaalla rentoilun lomaan. 

Ruoka (=yksi tärkeimmistä asioista lomaillessa) sen sijaan oli yhtä hyvää kuin ennenkin ja reilun viikon aikana ehdimmekin testaamaan suhteellisen monta ravintolaa ja muodostamaan omat suosikkimme. Vaikka Malesia on Thaimaahan verrattuna hieman kalliimpi maa, pääsi Langkawillakin illallisesta halvimmillaan noin kolmen neljän euron hintaan. Ehdottomaksi lemppariravintolaksemme nousi Hornbill Hut -niminen kahvila, jonka henkilökunta oli kovin sydämellistä ja josta sai maittavaa aamiaista ja lounasta. Yllättävää kyllä, tämän paikan ranskikset lukeutuvat parhaisiin maistamiini! Aasiassa ollessa voin myös vain suositella paikallista makeaa jääteetä, joka tehtäneen tavan mustasta teestä, jonka joukkoon heitetään jäät ja hieman maitoa. Näitä tuli tilattua paikassa kuin paikassa ja aina se maistui yhtä hyvältä. Note to self, tätä voisi kokeilla kesällä kotonakin!

Täytyy myöntää, että olimme todella laiskoja lomailijoita emmekä jaksaneet tutustua Langkawin nähtävyyksiin emmekä osallistuneet yhteenkään turistiaktiviteettiin, joita olisi ollut tarjolla aina ratsastuksesta, parasailingiin ja kaiken maailman saarikierroksiin. Langkawin saari on suuri ja paikasta toiseen päästäkseen helpointa ja halvinta on varmasti vuokrata auto. Meistä kummallakaan ei ollut suurempaa paloa tutustua vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, ja allekirjoittanut boikotoi myös periaatteesta skoottereita Aasian lomakohteissa, joten olimme hyvin pitkälti liikenteessä jalkaisin. Pantai Cenangin tietämillä mitään kyytejä ei tarvitsekaan, sillä alue on varsin kompakti. 

Koko lomamme ajan lämpötilat Langkawilla vaihtelivat noin 25 asteesta 30 paremmalle puolen ja säät pysyivät varsittain aurinkoisina. Valitettavasti Langkawin vesi ei ole kirkasta kuten Thaimaan puolella, joten vesi ei sinänsä houkuttele uimaan eikä se sovellu snorklaamiseen. Tämä olikin ensimmäinen reissu etelään, kun en uinut meressä! Sen sijaan otin ilon irti resorttien uima-altaista ja auringonottotuoleista. Kokonaisuudessaan loma Langkawilla oli kuitenkin onnistunut ja saimme sen mitä tulimme hakemaan. Nyt kaksi kertaa Langkawilla käyneenä voin kuitenkin rehellisesti todeta, että saari on hieman tylsä ja uskon, että tämä jäi nyt viimeiseksi reissukseni Langkawille. Thaimaan rannoille olisin valmis lähtemään uudestaan ihan milloin tahansa, mutta Langkawista vain uupuu sitä jotain.

Eivätkä nämä lomapostaukset vieläkään lopu, sillä ensi kerralla palaan vielä Singaporeen, joka kruunasi lomamme monessa mielessä! Maattuamme reilun viikon auringossa oli aika astua suurkaupungin vilinään pilvenpiirtäjien keskelle. Siitä lisää kunhan ehdin taas asettumaan aloilleni ja kirjoittamaan. Tällä hetkellä aika tuntuu olevan hieman kortilla, kun alkuviikko menee töissä ja loppuviikko on pyhitetty opiskeluille. Kalenteri näyttää loppuvuoden viikonloppujenkin osalta lähinnä punaista, joten kovin montaa joutilasta hetkeä ei ennen joulua ole luvassa!