Oikishommia! - Jura studieren!

Ja nyt kun sen lööbailun jälkeen olen päässyt vähän opiskelun makuunkin, niin voisin kenties kertoa jotain siltä saralta. WWU:ssa (Wesfälische Wilhelms-Universität Münster) on yksi Saksan suurimmista oikeustieteellisistä tiedekunnista ja sen huomaa kyllä kurssien tarjonnassakin. Oppilaita täällä oikiksessa on noin 6000 ja pelkkä oikiksen kirjastokin on varmaan 2-3 kertaa Lapin yliopiston kirjaston kokoinen. Nyt ymmärrän mitä joku tarkoitti sanoessaan, että Lapin yliopiston kirjasto ei ole tieteellistä kirjastoa nähnytkään.

Saksalaiset tykkää tilastoida ja luokitella kaikkea, niin luinpa vähän ajanvietteekseni Saksan oikisten rankingeistä. Münster sijoittuu näissä rankingeissä todella hyvin ja luokitellaan yhdeksi Saksan huippuyliopistoista. Luennoilla kuulin, että työpaikkoja jaettaessa Saksassa on kuulemma todella suuri merkitys sillä, mistä yliopistosta olet valmistunut ja Münsterillä on hyvä maine.

Saksassa opiskelu perustuu Semestereille eli lukukausille, joita on kaksi: talvi- ja kesälukukausi. Talvilukukausi alkaa lokakuussa ja kestää maaliskuun loppuun, kesälukukausi puolestaan alkaa huhtikuun alusta ja kestää syyskuun loppuun. Käytännössä kummankin semesterin lopussa on kahden kuukauden loma tai "lukuloma" riippuen miten tentit sijoittuvat. Omaa tenttikalenteriani katsottuani voisin sanoa sitä lomaksi, sillä viimeinen tentti näiltä näkymin olisi 31. tammikuuta eli helmi- ja maaliskuu täysin vapaita!

Jokaisen semesterin lopussa on siis koeviikot, jolloin tentitään kaikki lukukauden aikana menossa olleet kurssit. Kursseista pidetään luentoja joka viikko samaan aikaan aina semesterin alusta koeviikoille saakka ja tässä samalla voi lukea tentteihin. Vielä en ole joutunut yhtään kirjaa ostamaan, sillä kaikki materiaalit on ollut ladattavissa netistä tai lainattavissa kirjastosta. Täällä on kyllä todella kattava "yliopiston kirjakauppa", joten ihan melkein houkuttelee käydä noutamassa pari mielenkiintoista opusta omaan kirjahyllyyn.

Mä valitsin aluksi 2 saksankielistä kurssia ja 2 englanninkielistä ja yhden kielikurssin. Lisäksi tein intensiivikielikurssin ja Saksan oikeutta ulkomaalaisille-kurssin, joista pisteet on jo taskussa. Tässä saksankielisillä luennoilla ollessani olen kuitenkin huomannut, että koska näillä proffilla ei ole kunnon dioja ja luettavaksi tulisi paljon direktiivejä ja sopimuksia saksaksi, mun tenttien läpäisymahdollisuudet on melko pienet. Siksi jätän nyt varmaan noi saksankieliset pois ja teen yhden englanninkielisen lisää.

Tältä näyttäis siis mun syksyn opinnot:
- Deutsch Intensivkurs für ERASMUS-Studenten
- Deutsches Recht für ausländische Studierende
- Einführung in die Rechtsvergleichung
- Common Law Legal Systems
- Common Law of Contract
- Konversationsübungen und Hörveständnis
- Sprachtandem
- Kriminologian verkkokurssi Suomeen

Olisin oikein tyytyväinen, jos saisin nämä kaikki suoritettua. Keväällä voiskin sitten ottaa lisää kieliä, ranskaa ja ehkä latinaa, mitä meillä Suomessa ei pysty esimerkiksi opiskelemaan. Toivon kovasti, että kesäsemesterillä tarjottaisiin myös välimiesmenettelyyn liittyviä englanninkielisiä kursseja, joita olin alustavaan Learning Agreementiini valinnut. Lisäksi yritän varmaan suorittaa keväällä sellaisen kielidiplomin, jonka jälkeen ei tarvitse enää koskaan todistaa kielitaitoaan saksalaisiin korkeakouluihin.

WWU ei ole sellainen kampus-yliopisto, jossa kaikki yliopistorakennukset olisivat yhdessä paikassa, vaan ne on ripoteltuna ympäri kaupunkia. Mä tykkään todella paljon meidän oikiksen kampuksesta, koska siinä on kiva sisäpiha ja yhdellä sivulla on pieni puisto, jonka läpi kulkee joki (jossa on tosin todella vähän vettä, jos ollenkaan) ja kaunis kirkko. Lisäksi muutkin suuret kirkon tornit näkyvät kirjaston ikkunoista, joten tällaista maisemaa jää ihan mielellään ihailemaan lukemisen ohella. Muutenkin oikiksen kirjasto on todella viihtyisä ja inspiroiva, että sinne menee kyllä ihan mielellään opiskelemaan! Mulla on tuosta mun inspiroivasta lukuympäristöstä vain toi yksi kuva, koska kirjasto on aina täynnä porukkaa enkä vaan kehtaa mennä sinne pokkana kuvailemaan.

Alku aina hankalin - Der Anfang ist immer schwer

Rehellisesti sanottuna mun kaksi ensimmäistä kuukautta täällä on mennyt pelkästään lööbaillessa, matkustellessa ja uuteen "kaikkeen" totuttautumisessa. Ensimmäinen kuukausi oli sinänsä ehkä rankkaa jo uuden kielenkin takia, koska joutui koko ajan olemaan skarppina ja ajattelemaan hirveästi. Siinä huomasi kyllä, että illalla oli väsynyt, vaikka mitään erikoista ei päivän aikana olisi tehnytkään. Nyt helpottaa kuitenkin jo kielen kanssa, kun ymmärtäminen on ehkä helpompaa eikä jaksa enää stressata samalla tavalla kuin alussa.

Samaten alussa oli hoidettavana aivan ylivoimaisen paljolta tuntuvia virallisia juttuja, paperiasioita ja ilmoittautumisia, joiden toivon pikkuhiljaa olevan paketissa. Piti käydä kielikokeessa eli C-Testissä, joka määrittää minkä tasoisille kielikursseille saat ilmoittautua, kirjautua kielikeskukseen, ilmoittautua kursseille, päivitellä Learning Agreementia, kirjautua yliopistoon opiskelijaksi, jolloin saat Matrikelnummerin eli opiskelijanumeron ja kirjautua kaupungin asukkaaksi kaupungintalolla.

Itse kävin vielä lisäksi verotoimistossa hommaamassa verokortin, koska sain hienon mahdollisuuden auttaa yhtä mun proffaa täällä ja yliopisto maksaa mulle hieman tästä. Viivyttelin sinne menoa about kolme viikkoa, koska veroasioiden järjestäminen saksaksi ei houkutellut, mutta verotoimiston setä olikin todella mukava ja ihan innoissaan suomalaisvieraasta. Jos olisin yhtään aavistellut mahdollista työntekoa täällä ollessa, olisi verokortin saanut jo samalla kerralla kaupungintalolla kirjautuessa, kun olisi vain pyytänyt. Mullekaan ei ole kaikki vielä päivänselvää tän verotuksen kanssa, mutta yritän ottaa selville loputkin tässä, niin tiedän miten toimia.

Kuten tuosta huomaa, saksalaista pankkitiliä en ole vielä avannut ja pohdinkin, että tarvitseekohan mun sitä avatakaan. Vuokranmaksu ja "lukukausimaksu" onnistuivat kyllä hienosti IBAN:illa ja BIC:eilla, mutta joskus kaupoissa asiointi olisi helpompaa, jos omistaisi saksalaisen pankkikortin. Itselläni on siis vain Visa Electron ja VISA-kortti. Heti alkuun sain huomata, että Visa Electron ei toimi läheskään joka paikassa ja VISA:llakaan ei välttämättä ihan joka paikassa pysty maksamaan kuten mun lähi-Lidlissä. Molemmilla saa kyllä nostettua rahaa automaatista, mutta siinä tulee käsittelykuluja 0,90€/kerta.

Oma lukunsa Saksaan tullessa oli myös saksalaisen kännykkänumeron hommaaminen. Mulla tää kävi verrattain iisisti, koska mun kämppis oli mukana, kun ostin mun Prepaid-kortin ja se hoiti puhumisen. Tyydyin vain hymyilemään vieressä sinä vaihto-oppilaana, josta ymmärsin heidän puhuvan. Saksassa useimmilla on siis Prepaid-liittymä, jonka saa kaupasta ostamalla ilman minkäänlaisia sopimuksia. Sen jälkeen pitää vielä rekisteröityä netissä tai puhelimitse ja voilá, puhelinlangat laulaa. Lisää aikaa Prepaidiin saa ostamalla lataussetelin kaupasta ja tähän operaatioon sain tutustua about viikko sitten.

Internettiä en onneksi ole joutunut vielä Saksassa hommaamaan, mutta olen seurannut vierestä muiden ponnisteluja ja se kuulostaa harvinaisen vaikealta! Onneksi meillä kämpillä on w-lan ja toivon, että mun seuraavassakin kämpässä on, jos nyt joudun seuraavaksi lukukaudeksi uuden katon pääni päälle hommaamaan. Mullahan on siis vuokrasoppari vaan maaliskuun loppuun, mutta mun tarkoitus on olla Saksassa heinäkuun loppuun.

EDIT! Sain tietää, että tyttö, jolta vuokrasin mun huoneen jää myös vaihtoon koko vuodeksi ja saan asua tässä sen huoneessa koko vuoden. Jee! :)

Koko alkuhässäkkä on ollut myös melkoista sähköpostien lähettämistä suuntaan jos toiseen. Jos joskus epäilin, että en tulisi koskaan tarvitsemaan saksalaista "kirjemallia", olin pahasti väärässä. Olen joutunut pistämään mailia professoreille, assareille ja kielikeskuksen ihmisille ja kyllä siinä tuli Sehr geehrte Frau:t ja Sehr geehrter Herr:it kerrattua. Mutta tämän kaiken sain hoidettua saksaksi, tulin ymmärretyksi (toivottavasti) ja olen vielä hengissä. Näiden arjen pikkujuttujen onnistunut hoitaminen tuo sellaista tänne kuulumisen tunnetta ja voitte vain kuvitella miten hyvältä se tuntuu vieraassa maassa..:)

I just saw Haley's comet...

AAAAAHH!!! Kiitos rakkaan harrastukseni BodyPumpin (josta olen tosin joutunut olemaan erossa jo 3 kk :/), mä löysin ehkä maailman parhaan bändin ja vannoin, että jos se tulee keikalle Saksaan mun vaihdon aikana, niin menen katsomaan. Ja JEEEEEE, 5. helmikuuta Kölnin Live Music Hallin lavalle nousee SHINEDOWN! Lämppärinä soittaa Halestorm, josta en valitettavasti ole kuullutkaan, mutta mulla on nyt kolme kuukautta hyvää aikaa tutustua tähänkin bändiin lähemmin. Liput varattu Allun kaa! :)





Tässä pari helmeä niiden lukemattomien helmien joukosta. Oikeasti rakastan Brent Smithin ääntä ja tällanen melodinen raskaampi rock uppoaa muhun niin täysillä! Kuten kaikki mun kanssa asuneet tietääkin, niin mä tykkään laulaa aina biisien mukana. Vinkkinä vaan, että Suomessa voi katsoa sit about miljoona kertaa paremman laatuisia videoita ja suosittelen tsekkaamaan Shinedownin version Simple manista. Koska tämä Saksan youtube on jotenkin rajoittunut, en niihin valitettavasti nyt pääse käsiksi.

Happy, happy, joy, joy! :)))

Kaljapullon avaamisen jalo taito - Die kunst eine Bierflasche zu öffnen

Se käsitys mikä mulla suomalaisena oli saksalaisten oluen juonnista ei ollut yhtään liioiteltu, ehkä kenties jopa alakanttiin arvioitu. Kahden kuukauden aikana eteeni ei ole sattunut ainoatakaan hyvää siideriä lonkeroista nyt puhumattakaan. Kaikissa bileissä juodaan olutta, jota yleensä tarjotaan talon puolesta. Helppoahan se täällä on, kun olut on niin rikollisen halpaa.

Jos suomessa ostetaan kaljaa tölkeissä lavoittain, 24-packeissä, mäyräkoirissa tai 6-packeissä, täällä sitä ostetaan koreittain lasipulloissa. Meidänkin olohuonetta ja kellaria taitaa koristaa pari kaljakoria ja ensimmäinen sana, jonka Ben mulle opetti (n.15 minuutin sisällä ensitapaamisestamme) oli "der Bierkasten" eli kaljakori liittyen vappuna järjestettävään Biermarathoniin, jossa juostaan Aaseen ympäri ja matkalla pitää juoda kaksi litraa olutta. Joka kerta, kun mun kasvoilta on luettavissa pienehkö inhon väre kaljaa juodessani, mulle muistutetaan tästä hienosta tapahtumasta, joka odottaa sitten toukokuussa. Can't wait!

Asia, jota voin täällä vain ihailla, on ne tuhannet keinot, joilla avata kaljapullo! Olen nähnyt sen avattavan normaalin pullonavaajan lisäksi pöydänkulmalla, sormuksella, sateenvarjolla, sytkärillä, veitsellä, toisella kaljapullolla... Siinä on oikeasti vain mielikuvitus rajana! Normaalin avaajan käyttäminen onkin ehkä vähän tylsä juttu ja kaikki (lue: pojat) keksii/kokeilee koko ajan uusia tapoja, millä pullon saisi auki.

Vielä kenties hämmentävämpää on se, mitä on keksitty niille, jotka eivät varsinaisesti tykkää oluesta. Tämän jalon kansallisjuoman ja limpparin epäpyhä liitto, tadaa! Itse sanon näitä tyttöoluiksi, koska lähinnä tytöt noita taitavat juoda. Kuvassa olevat Beck's Blackcurrant ja Orange olivat kyllä ihan juotavia ja oluen makua oli jopa hankala tunnistaa kaiken sen limpparin seasta, mutta näissä juomissa on yksi valitettava pointti: 2,5%. No words needed. Mun henkilökohtainen mielipide on edelleenkin se, että ei siihen olueen pidä mennä sekoittamaan mitään. Vai miltä kuulostaa tällanen cocktail: 40% olutta ja 60% cokista?

Me tehtiin tiistaina vaihtareiden kanssa matka lähipanimolle, joten päästiin näkemään ja kuulemaan miten sitä olutta oikein valmistetaan. Eniten kaikki taisivat kuitenkin odottaa matkasta sitä vaihetta, kun päästiin maistelemaan panimon tuotteita. Me siis ajeltiin junalla tunnin matka Oeldeen Pott's:in panimolle, jossa meille kerrottiin oluen valmistusksesta ja panimon historiasta, kierrätettiin panimon omassa museossa ja päästiinpä jopa nopeasti tapaamaan itse herra Pott!

Ja jotta nyt uskoisitte, että olin tietoa vastaanottamaan kykenevässä kunnossa koko matkan, voin iskeä pöytään pari faktaa Pott's:ista ja oluesta.

1. )Pott's on Münsterlandissa sijaitseva panimo, jota pyöritetään nyt jo yhdeksännessä sukupolvessa.
2.)Saksassa on olemassa laki, joka määrää mitä kaikkia raaka-aineita oluen valmistuksessa saa käyttää, jota tuotetta voidaan kutsua olueksi. Pott's:in oluihin käytetään vain vettä, humalaa ja mallasta.
3.) Saksassa on ollut 3000 panimoa, mutta tällä hetkellä toimivia panimoita on vain 700.
4.) Saksassa olutta pidetään elintarvikkeena ei alkoholijuomana. Se on siis aivan normaali kurkun kostuke ruuan seuraksi. En ole tajunnut mensoissa katsoa saako sieltä alkoholillista olutta, mutta ainakin alkoholitonta saa.

Kauneus on katsojan silmässä - Schönheit liegt im Auge des Betrachters

Saksan rumin kaupunki? Jaaaa sehän on tietysti - GIESSEN! Niin kovasti mulle oli tätä kaupunkia dissattu, että kun viime keväänä hakupapereitani täyttäessä erehdyin laittamaan Giessenin kakkosvaihtoehdoksi niin pelkäsin sen jälkeen enemmän kuin mitään muuta, että joutuisin sinne. Oli sitten mentävä käymään paikan päällä ja yllätyksekseni todettava, että Giessen itse asiassa miellytti mun skandinaavisen pelkistettyyn muotoiluun tottunutta silmääni. Saatoin koko viikonlopun vaan hokea, että "Onpa tämä ihana kaupunki!" ja "Voiku täällä on nättiä!", että ei olisi ollut kuolemaksi joutua sinnekään.

Allu ylpeänä esittelee ihanaa yliopistorakennustaan, jossa hänen "kaikki tunnit" kuulemma pidetään. Hauska miettiä, että jos tämän näköinen kaupunki on saksalaisten mielestä käsittämättömän ruma, niin mitä he oikein ajattelisivat suomalaisista kauoungeista? No, mun tandempari (teen siis kielitandemia ja joku haluaa oikeasti oppia suomea!) taisi jo ensimmäisellä kerralla mainita, että Suomen kaupungit ovat todella rumia. Raukka ollut vuoden Joensuussa vaihdossa, niin en ihmettelekään. Joensuu ei nääs varsinaisesti ole minunkaan TOP 10-listalla Suomen kauneimpia kaupunkeja rankattaessa. Kauhisteltiin yhdessä sitä jäätävää kauppahallia..:D

Mähän sain siis hingun lähteä Giesseniin juuri tuona viikonloppuna, kun Alina ystävällisesti kutsui mut pikku kommuuninsa WG-partyihin teemalla "ole nimesi". Piti siis keksiä oman nimensä ensimmäisellä kirjaimella alkava asu. Mä toteutin idean olemalla haltia ja Allu pukeutui lääkäriksi (der Artz saksaksi). Oli muuten ensimmäiset bileet, joissa oli talon puolesta oma kaljahana ja tanssilattia korokkeineen. Hyvä meininki!

Sunnuntaina, kun kyettiin jopa poistumaan asunnosta, me käytiin kiertelemässä vähän kaupungilla. Giessenissä oli joku spesiaalipäivä, kun suurin osa kaupoista oli auki (kaikki kaupat on yleensä kiinni sunnuntaisin) ja joka paikassa oli todella paljon ihmisiä. Vaihtoehtoisena darramättönä syötiin kaupungilla kermaista kurpitsakeittoa tarjoiltuna kaiverretusta leivästä. Toi oli oikeasti aivan todella hyvää ja mietittiinkin, et miksi Suomessa ei käytetä enemmän kurpitsaa. Jälkkäriksi vedettiin Berlinerit eli suomeksi sanottuna tomusokerilla kuorrutetut hillomunkit. Nam nam.

Mä sain tuolla bileissä älyttömän inspiraation taas tähän saksan opiskeluun, kun tutustuin yhteen suomalaiseen jätkään, joka oli viisi vuotta sitten tullut sanaakaan saksaa taitamatta Saksaan ja puhui nyt oikein natiivin kuuloisesti. Kolme vuotta siinä oli kuulemma mennyt ennen kuin hän oli alkanut ymmärtää muiden puhetta kunnolla. Kolme vuotta... voisko tää 8 vuoden saksan opiskelu jouduttaa yhtään tuota? Mutta anyway, hirveät respectit tuohon suuntaan, jätkä opiskelee tätä nykyä lääkiksessä Saksassa, että ei paha!

Tän jätkän suomenkieli tuli kyllä niin vahvalla aksentilla, että samalla vannoin itselleni, että jos joskus muutan ulkomaille, en koskaan anna itseni unohtaa kaunista äidinkieltäni. Täällä ollessa oon huomannu miten paljon oikeasti pidän suomen kielestä ja miten suuri osa se on mun identiteettiä. Silti oli hauskaa kuulla jonkin asteista stadin slangia saksalaisella korostuksella. Jossain vaiheessa tajusin tosin puhuvani tälle tyypille kuin idiootille, tyyliin "Ym-mär-rät-kö si-nä kai-ken mi-tä mi-nä sa-non? liioitellusti artikuloiden. Hahaa, piti vähän läppäistä itseäni, kun jätkä oli silleen "Joo, totta kai.".

Ja todellakin, käytiin jopa tsekkaamassa paikallista yöelämää Allun lähibaarissa Haarlemissa. Mä onnistuin jotenkin lähestulkoon kaikissa kuvissa peittämään Allun, joten tässä teille ihasteltavaksi yksi otos, jossa en niin tee..:D Opittiin muuten uutta juomakulttuurista Allun kämppiksen opastaessa meitä Brause-vodkan maailmaan. Brause on saksaa ja tarkoittaa suhinaa tai limpparia ja täällä myydään sellaisissa kerta-annospusseissa veteen sekoitettavia makuaineita, joista tulee sit tavallaan limpparia. Brause-vodkaa juodaan taas iskemällä tällaisen pussin sisältö ääntä kohden ja vodkasnapsi kohta perästä. Näitä kuulemma myydään myös baareissa, mutta ne ei varsinaisesti vienyt mun sydäntä, niin voi olla, että jää tilaamatta.